Kevään jatkoa

Ihanaa että viimeinkin alkaa taas aurinkokin näyttäytyä. Olen ihminen, joka vihaa yli kaiken talvea ja pimeää - tuntuu ettei edes ajatus liiku, kun ulkona on 3/4 vuodesta niin tylsä keli. Kerkesin jo parvekkeen pestä, ja tunkea sinne patjan jossa voin ottaa aurinkoa (joskin sillä lopputuloksella, että olin hetken aikaan ihan punainen. Ups.).

Kerkesin käydä jo yhdissä kisoissa, jossa Rowil oli taas ihan huikea ja nappasi voiton 6 sekunnin erolla 90cm luokasta. Olisimme voittaneet myös metrin jollain yhdeksän sekunnin kaulalla, jos en olisi kämmännyt yhtä okseria täysin, tulos oli siis siitä 0-4. Nyt sunnuntaina olisi taas tarkoitus lähteä samoihin geimeihin loikkimaan, en malta millään odottaa!

Orvokki kerkesi tunkea kenkänsä säteeseen, ja on nyt taas ontunut kuukauden päivät. Kerkesin jo kerran käydä siellä selässä itse, ennenkuin äksidentti kävi. Kiva. Päästään varmaan olemaan yhtä aikaa terveitä joskus vuonna 2050.

Itse onnistuin murtamaan häntäluuni vappuna, ja olin koko viime viikon kirjaimellisesti sohvalla makaamassa. Oli kyllä ihan ylitylsää, onneksi oli netflix.

Pääsin myös loikkimaan yhdellä uudella tuttavuudella pari viikkoa sitten. Kuinka outoa ja erilaista se onkaan kun ei ole oma hevonen kyseessä! Oli kyllä ihan älyttömän kivaa, vaikka tämmöinen arkajalka olenkin.

 Nyt käyn kyllä aamukahvia noutamassa, ja sitten jatkan Game of Thrones maratoonia ennen töitä. Viime viikolla olisi ollut "vain" 78h, nyt tällä viikolla joko 40h tai 48h .. Noh, ei ainakaan turhaan tarvitse vapaa-ajalleen kehitellä tekemistä kun sitä ei ole.

Palaillaan 8)

Kevään minitreenit

Ulkona on aivan älyttömän ihana ilma! Jos vain keli pysyisi hyvänä (ei muuten pysy, keskiviikkona sataa...), olisi kenttä jo ratsastuskunnossa varmasti viikossa. Kuitenkin vielä pitää tyytyä maneesissa menemään, joka ei tietenkään huono vaihtoehto ole, mutta pihalla olisi niin mahtavaa mennä. On sitä aurinkoa tässä kuule kaivattu!!

Dipton vanhuksella köpöttelin vähä ympäri kenttää, ja Rowililla hyppäsin hieman. Tamma oli todella mukavan tuntunen isosta vatsasta huolimatta, ja taas tuli mieleen kuinka jokaisella pitäisi olla oma Rowil kotona - hevonen jolla ei tarvita raippaa tai kannuksia, ja joka tekee juuri niinkuin pyydetään ja kipittää ainakin 110cm tasolle asti jokaisesta esteestä virheettä yli. On muuten kiva "sunnuntairatsastella" tuollaisella otuksella.

Saattaa olla, että aloitamme kilpailukautemme 9.4. Hämeenlinnassa, jossa varmaankin menisimme 80cm ja 90cm, ja sen jälkeen lähinnä keskitymme Riihimäen raviradan kilpailuihin, sillä ne on lähellä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

ps, Rasse hyppäs hyvin kuskinsa kanssa Riders Innillä 80cm ja 90cm jee

Ei mitään tärkeää

Puhelimella kuvattu, ajatuksen virtaa vain. 

Antakaa armoa.

ps. ei sittenkään lähdetty edes mihinkään hah

Taas täällä!

En tiedä onko tämä taas lopun alkua vai ei, mutta yritetään edes...

Puoli vuotta on pitkä aika, mutta onneksi sinänsä mitään kovin kummoista ei ole tapahtunut. Tai on, muttei mitään oikeasti kiinnostavaa. Listataan silti, jos joku vaikka sattuisi olemaan utelias.

Orvokki ruunattiin. Lisäksi se on nyt aloittanut heppakoulun alkeet, ja minun pitäisi nousta kyytiin ensi kuun aikana. Orvokki on osoittanut suurta fiksuutta ja hirmuista kiltteyttä, joka vähän yllätti kaikki, sillä Orvokkihan on koko nuoren ikänsä ollut aika rasavilli tapaus. Lisäksi Orvokki irtohypytettiin kertaalleen, ja 130cm okseri ei ollut sen mielestä lainkaan haastava. Niin. Ehkä siitä tulee jotakin. Hienosti se ainakin omistajan silmään suoritti - mutta ehkä olenkin hieman puolueellinen.

Outi on ja kasvaa. Siitä on tullut aivan jäätävän iso, reilusti yli 160cm ja lisäksi se on ottanut aika hyvin massaa. Isä on ajellut sillä ravikärrin kanssa lenkkejä, ja Outin mielestä työnteko on maailman parasta! Sillä on energiaa ja intoa tehdä duunia niin paljon, ettei se meinaa jaksaa odottaa kärryjä peräänsä. Outi sai myös irtohypätä, ja se suoritti oikein mallikkaasti senkin touhun, joskin vähän tuppasi olemaan enemmän intoa kuin älyä.

Rowil on yhä maailman paras. Se sai lomailla kolmisen kuukautta talvikaudella, sillä prinsessakuski ei halunnut kiivetä selkään kun varpaat jäätyy. Alunperin suunnittelin jättäväni sen maltilliselle 80cm/90cm tasolle tällä kaudella, mutta viikonloppuna olleen treenin jälkeen aloin miettiä uudelleen luokkakorkeutta - metri ehkä on yhä realistinen korkeus. Joskin se on niin lihava ja karvainen, etten oikein tiedä miten se niiden esteiden yli muka kiipeäisi.

Dipton (kyllä, se on yhä hengissä...) sai kuskin kyytiin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Luulin että se kuolisi alleni, mutta yllättäen se oli ihan kuin ennenkin! Kävelin ja ravailin sen kanssa - otin jopa laukankin! Ehkä pitäisi käydä voittamassa lähialueen 50cm luokat tällä 27 vuotiaalla otuksella.

Entäs minä? Niin. No.

Ei vaan, vitsi vitsinä, kyllä tässä ollaan ihan nätisti oltu ja keretty taas vanhentua vuodella. Tai siis otan toisen kierroksen kakskymppisenä.

Valmistuin hammashoitajaksi, mutten niihin töihin sitten edes hakeutunut syystä x ja y.

Muutin kirjat Riihimäkeen ja olen töissä läheisessä leipomonmyymälässä. Rakastan työpaikkaani! Meidän työporukka on niin ylimahtava, että töihin on mukava mennä. Lisäksi työmatka on vain pari kilometriä (onkohan muuten edes sitäkään....), eli kelien parantuessa voin joko pyöräillä tai lenkkeillä töihin.

Myös yhteiselo tuon herran kanssa on sujunut vähän turhankin hyvin. Ei sillä että olisin kovin helppo kumppani - olen äreä pikkumyy luonteeltani, mutta jotenkin ollaan jo reilu puoli vuotta samaa reittiä kuljettu. En olisi kyllä voinut vuosi sitten todellakaan uskoa olevani tässä tilanteessa!

En tiedä kiinnostaisiko ketään jos selittelisin enemmänkin kaikesta turhasta kameralle tai ihan tekstimuodossa. Heppajuttuja toki tulee nyt keväämmällä enemmänkin kun kuvaaminen on mahdollista valon lisääntyessä.

Ainiin te jotka muistatte minut pullukkana - tiettekö, mie pienennyin reilut 30kg! Nyt kylläkin on tullu iha puhtaita rakkauskiloja takasin,sillä olen vain käpertynyt netflixiä katsomaan sipsujen ja pitsun kanssa kainaloon. Tästähän voisin siis enemmänkin selitellä jos ketään sattuu kiinnostamaan..? Siis pienentymisestä, ei pitsusta. Tai voin mä pitsustaki kertoo.

Kevään jatkoja kaikille, palataan asiaan! xx Laura

Mitäs kaikkea taas... voittoa ainakin pukkaa

Huvittavaa sinänsä palailla aina parin kuukauden välein ja sitten yrittää edes miettiä mihin viimeksi on jääty. Postauksen kuvat joko instagram / laurakeistinen tai (c) Assilotta Viitala. Kiitos.

No, ensinäkin päädyin extempore käymään Italiassa viime kuun lopussa. Isäni työkaveri kutsui minut huonoja ilmoja pakoon Milanon lähistölle. Lähdin reissuun yksin ja majoituin siis italialaiseen perheeseen. Reissu oli ihan uskomattoman upea - pari päivää makasimme rannalla snorklaillen ja käsittämättömän hyvää ruokaa syöden (ja hei ne jäätelöt?!) ja pari päivää kiertelimme kaupoilla. Jos se tosiaan jotain kertoo reissusta että tulin neljän päivän takaisin 7 kiloa lihoneena niin ymmärtänettevarmaan kuinka hyvin minusta huolehdittiin. Nam.

oli niin kuuma, että vain paikalla makoillessa tuli hiki

Pari viikkoa tätä ennen kilpailin RiRan raviradalla viimeistä kertaa Hallahuhtacupin pisteistä. Meillähän yksi osakilpailu oli mennyt sivu suun töiden vuoksi ja toinen osakilpailu muutenvaan "penkin alle" sen yhden turhan puomin vuoksi, jotenka en lähtenyt voittoa cupista hakemaan, mutta luokkakohtaisia palkintoja toki havittelemaan.

Koska edellisissä kilpailuissa olin saanut 110cm hylätyn (Rowil raukka ei yltänyt millään sarjaväliin), päätimme olla kiusaamatta sitä enempää ja luokiksi valitsin 95cm ja 105cm.

95cm luokassa Rowil oli todella omalla mukavuusalueellaan ja pääsin sen kanssa tekemään nopean nollan. Koska päivä oli kuuma, ja toisille tuli paljon huolimattomuusvirheitä / turhia puomeja, riitti aikamme selvään voittoon. Tässä kohtaa tajusin olevani aika hyvissä asemissa ajatellen taas cup tilannetta, mutta tiesin seuraavan luokan ratkaisevan - enää ei riittäisi se että itse onnistun, vaan se valitettavasti vaatisi muiden (esimerkiksi cuppia johtavan ratsukon) epäonnistumista. Siksipä lähdinkin radalle tekemään vain hyvää omaa suoritustani. Suoritus oli kohtuullinen - sujuva nolla myös tästä luokasta, mutta aika ei ollut kovin hääppöinen.

Kuitenkin kuten ensimmäisessäkin luokassa, myös tässä luokassa tuli todella runsaasti muille turhia puomeja - paristakymmenestä lähtijästä vain 2 pääsi uusintaan. Olimme luokan ainut puhdas suoritus toisen ratsukon hylkäyttäessä itsensä, ja näin sain toisen sinivalkoisen ruusukkeen kotiin. Yllätyksekseni voitin myös Hallahuhta Cup 2015! Palkinnoksi siitä sain 500e lahjakortin Hallahuhdalle.

kuvan laadulle tapahtui jotain äärimmäisen pahaa....

12.09. Outi lähti raviopetukseen vuorostaan. Viime vuonna Orvokki oli Orimattilassa reilun kuukauden ja tuli selvästi henkisesti kasvaneena takaisin, jotenka tänä vuonna oli Outin vuoro päästä samaan hoivaan. Sinne me pikkujättiläisemme jätimme (ja kävimme juhlistamassa El Torossa äidin synttäreitä - nam!). Vain pari päivää hylkäyksen jälkeen meille jo soiteltiin, että Outi vähän on turhan touhukas, voisikohan sen ruunata, mutta päätimme vielä sitä kuitenkin eteenpäin lykätä. Korkeuttahan Outille on siunaantunut varmaan jo reilut 160cm, mutta massaa se tarvitsisi kipeästi itseensä.

Muuten elämä rullaileeki mukavan tasaisesti eteenpäin. Aloin uudelleen seurustelemaan, TOP-harjoittelu alkoi taas ja lisäksi on vähän kouluhommia ollut. Myös yksi ystävä palasi vaihdoista takaisin kotiin ja toinen onkin lähdössä maailmalle. Muutamat pippalot kerennyt pippaoimaan ja paljon kaikkea mukavaa tiedossa. Ah. Nyt sujuu hyvin,

Ihanaa syksyä kaikille ! Älkää antako kylmien ilmojen pelottaa - viimeinkin on syytä hautautua peitteiden alle ja juoda paljon teetä.

- Laura

Maailman paras pikkuheppanen!

Torstaina pääsin poneilemaan pitkästä aikaan kun Paula toi poninsa loikkimaan meille. Kyseessä oli 5-vuotias ruuna 'Gigolo', joka oli hypännyt parisen kertaa kotona, muttei "oikeita" esteitä kertaakaan aiemmin. Vähän jännityksellä odottelin miten sujuu ylipäätänsä millään muulla ratsastus kun tutulla ja turvallisella Rowililla, etenkin kun kyse oli ihan uudesta tuttavuudesta. Poni onnistui silti heti olemaan ehdottomasti mukavin nuori millä olen ikinä mennyt. Sen liike oli hyvin iso ja näyttävä ja siinä oli ihan valtavasti laatua. Lisäksi se oli äärimmäisen selväpäinen - se ei kertaakaan pöljäillyt mitään, yrittänyt kieltää tai muuten käyttäytynyt huonosti. Ja vaikka se oli vain 135cm korkea, sen laukka oli lähes hevoslaukan mittaista.

Kerran Gigolo nappasi yhden puomin mukaansa kun ajauduimme liian lähelle pystyä. Olin varma, että reaktiona se seuraavalla kerralla pitäisi polkea esteestä - ja mitä vielä! Poni oli ihan tilanteen tasalla ja keräsi vain nopeammin kinttunsa. 

Sen hyppy oli niin hieno ja laadukas, että uskalsin hypätä noin 80cm pystyn pari kertaa ja se ei tuottanut mitään ongelmia. Olisipa kaikki otukset yhtä mukavia <3

Poniheppa on myös myynnissä, eli jos joku nyt itselleen kaipailee karvakorvaa niin hihkaiskaa :)

***

Itsellä on rästissä mm Ri-Ran kilpailujen raportti ja kaikkea muuta, mutta nyt on minun taas syöksyttävä Helsingin suuntaan, jotenka jääköön se jollekin toiselle päivälle. On se rankkaa kun on niin paljon menoja ;)

- Laura

RiRa 12.7. ja muuta liibalaabaa

Oh kuinka aika vieriikään eteenpäin kun on tekemistä... ensimmäinen vapaapäivä sitten kymmenennen päivän.

Olen tässä kesän ajan ollut lähikaupalla töissä, mutta sen lisäksi sain mahdollisuuden tehdä parin viikon sijaisuuden hammashoitajalla oman alan töissä. Oli todella antoisat ja upeat kaksi viikkoa, ja sain paljon vinkkejä ja tietoa käytännön asioista, hyviä kontakteja ja etenkin kokemusta! Toki pari rankkaa 14h työpäivää verotti hitusen voimia, mutta ne kävin onneksi reivaamassa takaisin Summersound festivaleilla - Alesso oli uskomaton ja Ummet Ozcan aivan huikea! Pieni reivihiiri asustaa kyllä niin visusti minussa ettei ole tosikaan.

Hevosasiat rullaavat yhä oikeastaan samalla tavalla kuin ennenkin. Outi on hillittömän iso (varmaan 160cm kohta...) ja Orvokin kaula paksunee paksunemistaan. Kummatkin ovat saaneet vähän massaa kerätä talven varalle, ja muutenkin laiskotella laitumella. Dipton myös on ja lihoo. Itse kävin nappaamassa napakorun masuun roikkumaan myös.

Rowil pääsi taas käymään Riihimäen raviradalla kilpailuissa pari viikonloppua takaperin. Luokkavalinnat oli 90cm ja 100cm pitkän tauon vuoksi, sillä töiden takia sekä ratsastaminen että kilpaileminen olivat olleet tauolla parisen kuukautta. 90cm luokka meni tavallisen tapaansa - Rowil oli huikean hyvä ja ratsastin aikaa reiluhkosti. Uusinnassa valitettavasti tuli kauden eka kämmi kun jäin liikaa ratsastamaan taaksepäin ja otimme ihan turhan puomin, Tietenkin taitaa olla sanomattakin selvää että aikamme oli luokan nopein ;)

100cm Rowil oli ihan huikean hyvä ratsastaa. Edellinen ratsukko teki tuplanollan ja erittäin nopean uusinnan, joten tiesin että kaasua pitäisi kääntää jos edes kolmen parhaan joukkoon mielisi. Rowil hyppäsi ihan äärettömän hyvin ja uusinnassa liikkui todella hyvin isoo laukkaa eteenpäin. Harmiksemme jäimme 'vasta' toisiksi, mutta Rowil suoritti niin hyvin ettei kyllä harmittanut yhtään. Tammamamma on kyllä ihan huikean hyvä tällä hetkellä!

Nyt kesä jatkuu vielä Weekend Festivalien parissa, parin kilpailun ja laivareissun merkeissä. Tosin kun laivareissu koittaa on myös koulut alkaneet - hei milloin ne kuuluisat helteet alkaa?!

Lisäksi on suunnitteilla yksi ihan huikeanhuikea juttu, mutta siitä laitan sitten lisäinfoa jos asia toteutuu. Kannatan aina negatiivista lähestymistapaa kaikkeen niin ei ainakaan pety!

- Laur